Joulupäivän maastoretki

[Anna]

Nyt kaikki mukaan maastoilemaan! Tehdään semmoinen parin tunnin retki Raitulan maastoreiteillä ja pidetään hauskaa. Älä unohda tonttulakkia matkasta ja halukkaat voivat mennä ilman satulaa.
Lähtö tapahtuu tilan pihasta klo 9.00 ja saavuttuamme takaisin luvassa on riisipuuroa, torttuja ja pipareita sekä tietenkin kuumaa glögiä ja levyn täydeltä joululauluja!

Osallistumalla maastoon voit kuitata joulukuun vuokran. Halutessasi voit kirjoittaa joko tarinan tai piirtää kuvan. Millainen maastoretki oli? Tapahtuiko jotain? Millainen oli tunnelma?

Osallistujat

Anna - Henkien Kätkemä
Nicky - Diva Ballerina
Alisa - Sielukas
-
-
-
-

[Nicky]

Nicky ja Diva Ballerina mukaan!

[Alisa]

Osallistun Sepon kanssa!

[Anna]

Joulupäivän aamu valkeni kirkkaana ja pikku pakkanen nipisteli poskia. Onneksi lunta oli satanut vihdoin ja viimein ja maisema näytti nyt ihanan jouluiselta. Olin heittänyt kaikki hevoset jo aiemmin tarhaan ja hain nyt maastoretkelle lähtevien hevoset sisälle.
Retkelle lähtevät olivatkin jo saapuneet paikalle ja hoidimme hevoset kuntoon. Ajattelin mennä ilman satulaa ja minun oli aivan pakko pistää Hennille punaiset pintelit. Oman kypärän päälle pistin tonttulakin. Pihalla nousimme ratsaille ja lähdimme liikkeelle.
Aurinko alkoi nousta ja valaisi taivaltamme. Lumi narskui kavioiden alla. Hevoset pärskivät ja ratsastajat jutustelivat. Metsätiellä oli ihanan rauhalllista ja lumiset puut seisoivat ihan hiljaa.
Oma ratsuni alkoi hieman jo kuumua parin reippaan ravipätkän jälkeen. Onneksi edessämme avautui pitkä suora jonka päästimme reipasta laukkaa. Henni hyppeli kuin aropupu välillä väistäen tienreunoilla näkyviä "mörköjä". Vilkaisin taakse päin ja katsoin että letka oli vielä kasassa. Ratsastajien kasvoilla oli riemukas hymy.
Kaksi tuntia meni kuin siivillä. Hevoset höyrysivät ja olivat hienoisessa huurussa pakkasesta johtuen ja ratsastajillakin oli punaa poskissa. Olimme vetäneet vielä reippaita ravi- ja laukkapätkiä, mutta olimme kaikki nyt selvinneet takaisin tallin pihaan.
Riisuimme hevoset, loimitimme ne ja veimme ne karsinaan kuivahtamaan ja syömään heiniään ja jouluomenoitaan. Me ihmisiset kävimme myöskin herkkupöytään ja söimme puuroa, pipareita, suklaata ja torttuja niin paljon kuin napa veti. Lopuksi toivotin kaikille vielä rauhallista joulua.

[Alisa]

Anna haki juuri reissuun mukaan lähteviä hevosia sisälle kun saavuin Raitulan pihaan. Seppo vaikutti kovin innokkaalta jo heti hoidettaessa. Pysyin silti aiemmassa päätöksessäni mennä ilman satulaa, pitihän sitä nyt näin joulumaastossa. Minulla oli sekä itselleni että Sepolle tonttulakki mukana.
Aamu oli mitä täydellisin maastoilulle ja meidän matka alkoi hyvin. Välillä kuunneltiin ihan hiljaa lumen narskumista, kun taas välillä metsä kaikui puheensorinastamme. Pidettiin Sepon kanssa jonon perää ja mentiin riittävän etäisyyden päässä Nickyn tammasta, vaikka Seppo vaikuttikin siltä, että se ei ollut edes huomannut olevansa vain tyttöjen joukossa.
Ravipätkät sujuivat hienosti, vaikka edellä Annan ratsu alkoi hieman kuumumaan. Seppo ei lähtenyt juttuun mukaan, vielä. Pääsimme pitkän suoran päähän ja meidän ihmisten lisäksi myös hevoset taisivat jo tietää, että seuraavaksi sitten mentäisiin! Seppo aloitti laukkasuoran tuttuun tapaansa köyristämällä itseään ja pomppimalla hetken melkein paikoillaan pitäen ihmeellistä vinkumista. Toiset olivat saaneet jo hyvän etumatkan, joten seuraavaksi oripojalle tuli kiire kiihdyttää vauhtiaan. Ja kiihdytettiin sellaisella voimalla, että meinasin jäädä ihan jälkeen.

En missään vaiheessa saanut tasapainoani täysin takaisin, kun Seppo teki välillä ihmeellisiä loikkia hangessa. Nauroin oripojan loikille, mutta sitten tajusin suoran olevan lopussa. Toiset olivat jo hidastaneet ja se tuli Sepollekin vähän yllätyksenä, sen verran rajusti se pysähtyi. Samassa löysin itseni lumihangesta naama aivan lumen peitossa ja ohjat edelleen käsissäni. Olin tupsahtanut suoraan kaulan yli mahalaskulla hankeen. Seppo puhisi hölmistyneenä vieressäni.
Ei siinä voinut kuin nauraa ja kun toiset huomasivat kaiken olevan kunnossa, nauroivat hekin mukana. Meni hetki ennen kun sain itseni hangesta takaisin lämpöiseen selkään ja matka jatkui. Tulipa sitten tiputtua Sepolta ensimmäisen kerran! Loppumatka sujui meidän osalta hyvin, muilla laukkapätkillä Seppo jätti ylimääräiset hyppelyt vähemmälle ja pääsin nauttimaan menosta täysin siemauksin. Noin kahden tunnin jälkeen saavuttiin takaisin Raitulan pihaan leveät hymyt kasvoillamme ja iloiset, höyryävät hevoset allamme. Mahtava joulupäivän maastoretki!

[Nicky]

Kaartaessani autolla Raitulan pihaan törmäsin Alisaan ja Annaan, jotka seisoivat tallin oven edessä. Minä olin ilmestynyt viimeisenä, vaikka toivomani mukaan en ollut kovin kauaa myöhässä. Tonttulakit olivat minulla mukana ja sainkin lakin pujotettua Diivan korvien läpi ihmeen hyvin ilman mitään Diivan pikkusäpinöitä. Diivan tonttulakki oli jokin vanha tonttulakki, johon olin leikannut korvanreiät ja rukoilin, että se pysyisi tamman päässä. Varustuskin sujui mukavasti. Kaavailin mielessänie ajatusta, että Diiva aisti joulun rauhallisuuden ja ajatteli kerrankin käyttäytyä. Niin suurta riskiä en uskaltanut ottaa, että lähtisin maastoon ilman satulaa. Taluttaessani Diiva ulos iskin jo valmiiksi pakit päälle, jos se yrittäisi ryntäillä, mutta tamma vain käveli tallista rauhallisesti ulos. Diiva hieman hypähteli sivuille, mutta se oli vain innoissaan päästessään maastoon kavereiden kanssa. Laskin satulasta jalustimet alas ja loikkasin äkkiä tamman selkään. Tarkistin vielä, että tonttulakit olivat kunnolla meidän päissämme.

Anna lähti johtamaan Hennillä joukkoa, minä ja Diiva hänen perässään ja Alisa ja Seppo meidän perässämme. Retki sujui mukavasti ja maastossa kulkeminen oli jotenkin taianomaista. Lumi kiilteli auringon valossa ja luonto näytti aivan koskemattomalla. Lumessa näkyi vain jäniksen jälkiä. Diiva pärski ja heilutteli häntäänsä hieman levottomana odottaen, että se pääsisi jo vauhtiin. Huomasin, että Henni alkoi hieman kuumua ja Diiva muuttui levottomammaksi perässä. Laukkasuora tuli eteen ja annoin Annalle ja Hennille etumatkaa ennen kuin päästin Diivan perään. Tamma lähti kuin räjähtäen perään ja hätkähtäessäni tartuin sen harjasta kiinni. Vilkuilin tarkkaan, missä kohtaa kannattaisi ruveta jarruttamaan, sillä joskus Diivan jarrut olivat "ruosteessa". Tamma hidasti heti, kun komensin sitä ja kasvoilleni nousi voiton hymy. Alisa ja Seppo tulivat perässämme ja heidän jarrutuksensa ei sujunut yhtä hyvin. Seppo näytteli westernpysähdyksiään ja Alisa löysi itsensä lumesta. Katsoin naista huolissani, mutta kuullessani tämän nauravan repesin nauruun itsekin.

Seuraavalla laukkapätkällä Diiva päätti osallistua Hennin kanssa laukkakilpailuihin ja minulla oli pidätteleminen tammassa, että saisin sen pidettyä hallinnassa. Tamma ei yrittänyt niskaroida, vaan totteli minua hyvin. Loppuretki sujui nopeasti ja pian saavuimme Raitulan pihaan. Hevoset purettuamme pääsimme syömään riisipuuroa, torttuja ja pipareita sekä juomaan glögiä ja kuuntelemaan joululauluja. En tiedä, oliko Annalla ja Alisalla naurusta pidättelemistä, kun yritin tulkita suomeksi laulettuja joululauluja silmät pyörällä.